YleX Etusivun juontaja Reetta Rönkä pohtii kolumnissaan, miten poliitikkojen somettaminen vaikuttaa heidän uskottavuuteensa.
Kotimaan politiikan käpyjä pelottaa. Politiikan kentälle on taas tunkeutumassa uusi omituinen joukko, vaikka hädin tuskin on totuttu jytkyn mukanaan tuomaan tuulipukukansaan. Nämä uudet lajit nähdään uhkana politiikan perusjampoille, niille hiljaa ja monotonisesti jauhaville asiapenteille, joita suomalainen politiikka on aina ollut pullollaan. Perusjamppaa ajaa sukupuuttoon nyt likettäjä-kansa.
Samalla, kun selfie on suomalaisen politiikan suurin uhka, se myös houkuttelee. Demarinuorten puheenjohtaja Joona Räsäsen mukaan demareilla olisi paljon opittavaa Kokoomuksen naminami-fiiliksestä, jolla puolue veti eurovaalit ja puheenjohtajakisan. YleX:n Etusivu-ohjelman vieraana Räsänen kuitenkin pelotteli politiikan kovan asiaytimen hämärtymisellä, kun maan uudella johtajalla on kiire ottaa selfieitä.
Selfie on jo alkutaipaleellaan väsynyt argumentti. Sosiaalisen median käyttö ei tee kenestäkään huonoa poliitikkoa. Todettakoon se tässä ja nyt: Alexander Stubb saattaa epäonnistua pääministerinä ja tyriä Suomen pelastusoperaation totaalisesti, mutta on hyvin epätodennäköistä, että näin tapahtuu sillä välin kun hän ottaa selfietä.
Kuten Räsäsen puheista voi päätellä, ei somekuninkaallinen haittaisi, jos se löytyisi omasta puolueesta. Vaikka ollaan Kokoomuksenkin riveissä varpaillaan tuoreen jäbäleissönin suhteen. Vitsaileva ja aamupuurokuvansa kaikelle kansalle jakava tyyppi on vielä politiikan outolintu.
Ainakin Suomessa. Islannissa pääkaupungin pormestarina hääri vielä hetki sitten stand-up-koomikkona tunnettu Jón Gnarr, jonka puolueen tarina alkoi läpästä. Italiassa suurinta oppositiopuoluetta johtaa myös koomikko, Giuseppe "Beppe" Grillo. Jos nämä esimerkit haluaa kuitata vitsillä, kannattaa pohtia miten homma hoidetaan Valkoisessa talossa. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on istunut naurunalaisena ja nolattavana keskusteluohjelmassa ja vetänyt soul-biisiä kesken puheen. Samalla hän johtaa supervaltaa nimeltä USA, ja handlaa molemmat roolit uskottavasti.
Ei käy, yhteiskunnan kurttuiset äijät jyrisevät. Politiikka on tärkeiden yhteisten asioiden hoitamista, eivätkä ne hoidu vitsaillen! Ja ovat aivan oikeassa. Mutta se, että välillä vähän nauraa, ei nollaa totista puurtamista. Samaa keskustelua käydään suomalaisesta mediasta: asetetaan asia ja viihde mustavalkoisesti vastakkain, eikä nähdä niiden mahtuvan saman sanomalehden sivuille rinnakkain tai limittyvän harmaan sävyiksi.
Häiritsevintä kuviossa on se, että politiikka ehdoin tahdoin halutaan pitää menneisyydessä. Ikään kuin se olisi muusta maailmasta erillinen alue, joka pysyy samana vaikka ympäristö muuttuu. Maailma on muuttunut yksilökeskeisemmäksi, lyhytjänteisemmäksi ja pinnallisemmaksi. Eikö olisi luonnotonta, jos sama muutos ei koskisi myös politiikkaa?
Selfiet ovat vain pieni osa sitä puhetavan muutosta, joka on käynnissä. Ennen uskottavana pidettiin politiikan jargonia. Nyt uskottavampaa on puhua ymmärrettävästi, ja viestiä myös niissä kanavissa, joissa likettäjä-jengi liikkuu. Asiapentin olisi aika väistyä tai opetella uusi tapa viestiä.
Reetta Rönkä on Etusivun juontaja, joka ei äänestä Alexander Stubbia, mutta rakastaa selfieitä.
