Etusivu-ohjelman toimittaja Iida Rauhalammi kertoo suhteestaan jääkiekkoon ja lajin faneihin.
Sain osakseni jääkiekkovihaa. Viha kohdistui minuun, koska en tiedä jääkiekosta mitään ja kerroin sen avoimesti radiossa.
Järjestimme Etusivu-ohjelmassa Iidan hokikorneri -osion, jossa paljastin tietämättömyyteni. Pyysin kuuntelijoita soittamaan ja selittämään minulle jääkiekkotermejä. Soittajien sijasta yllätyin nettisivujemme vihaisista kommenteista: ”Iida pilaa kaikkien naisten maineen”, ”Miksi se esittää tyhmää?”, ”Miten noin idiootti on päästetty radioon?”. Olin siis tyhmä suorassa lähetyksessä.
Suomi on jääkiekkomaa. Se tarkoittaa sitä, että jääkiekosta pitää olla paitsi kiinnostunut, siihen pitää myös suhtautua vakavasti. Jääkiekkoa kohtaan ei saa osoittaa välinpitämättömyyttä.
Minua ei kiinnosta jääkiekko. Minä en tiedä, mikä on paitsio. En tiedä mitä tarkoittaa kentällä ajaminen. Minä en ole koskaan kuullut vilttiketjusta tai perhostyylistä. Sen ajan, kun jääkiekkoihmiset ovat käyttäneet jääkiekon seuraamiseen, minä olen tehnyt jotain muuta.
Olen raivoa herättävä idiootti, koska en tiedä. Osoittamalla tietämättömyyteni ja piittaamattomuuteni tulin samalla sanoneeksi, ettei jääkiekko ole kaikille tärkeää. Välinpitämättömyyteni loukkasi henkilökohtaisesti kaikkia niitä, joille jääkiekko on olennainen osa omaa ja suomalaista identiteettiä. Kyseenalaistin asenteellani sen, että jääkiekossa on kysymys muustakin kuin pelistä, jossa on säännöt. Se, mikä minulle näyttäytyy syljeskelynä, aggressiivisena äijäilynä ja huutamisena, onkin monille jotain joka tekee elämästä merkityksellistä.
Opin, että suomalaisten kansallislajista ei vitsailla. Jääkiekko on pyhää: puhu siitä vakavasti tai ole hiljaa. Se on oikeastaan aika hienoa, sillä intohimo on kaunista. Haluaisin halata kaikkia niitä jääkiekkovarusteissaan hikoilevia vihaisia naisia ja miehiä, jotka suuttuivat minulle. Tehdäänkö sovinto? Jääkiekko saa olla teille tärkeää. Se, etteivät kaikki suhtaudu jääkiekkoon samalla innolla, ei tee siitä yhtään vähempiarvoisempaa. Jatkakaa jääkiekon rakastamista.
Ja täytyy tunnustaa: Iidan hokikorneriiin soittaneiden avuliaiden kuulijoiden takia kiinnostuin jääkiekosta ainakin vähän. Kiitos kaikille minua auttaneille. Nyt tiedän, mitä ovat vilttiketju (riehujien jengi, johon ei haluta), perhostyyli (maalivahti menee perhosmaiseen asentoon) ja ajaminen (tönimistä).
Paitsiota en vieläkään muista.