Useimmat meistä käyttänevät hymiöitä arkikäytössä erinäisiä pikaviestimiä ropellellessaan varsin arkipäiväisesti, sen kummemmin pohtimatta. Tutkimus paljastaakin, että nykyihmisen aivot reagoivat hymiöihin samalla tavoin kuin ihkaoikeaan hymyyn.
Hymiöt alkavat olla likimain yhtä ahkerassa käytössä kuin välimerkit, ja 1980-luvun alkupuolella ruton lailla levinnyt hymiöilmiö on onnistunut siinä, missä esperanto epäonnistui: hymiöt tunnetaan maailmanlaajuisesti. Lisäksi nuo harmittoman ja arkisen tuntuiset pikkutyypit ovat onnistuneet ohjelmoimaan nykyihmisen aivot uudelleen.
Tuoreimmassa Social Neuroscience -julkaisussa tutkija Owen Churches kertoo havainneensa tutkimuksessaan, että aivomme reagoivat :) -hymiöön samalla tavalla kuin keskustelukumppanin kasvokkain leväyttämään hymyyn. Kun lähetämme keskustelukumppanillemme hymiön pikaviestimen välityksellä, vastapuolen aivoissa reagoivat samat osat kuin tämän nähdessä oikean hymyn.
Mutta mistä hymiö on lähtöisin? Tuo monen meistä päivittäin käyttämä pienoinen hymyn symboli lähti leviämään vuonna 1982 yhdysvaltalaisen Mellon Carnegien tietotekniikan professori Scott Fahlmanin aivoituksen myötä. Fahlman kirjoitti yliopistonsa nettikeskustelupalstalle vitsin yliopistokampuksen hisseistä, eikä halunnut kenenkään käsittävän vitsiä keljuiluna - niin syntyi :) -hymiö. Fahlman kehotti myös kollegoitaan käyttämään hymiötä vitsailun merkkinä, sekä :(-hymiötä totisemmassa asiayhteydessä.
Muutaman päivän kuluessa kaksoispisteen ja sulkeen merkkaama hymynaama levisi yliopistokampuksella ja kuukauden kuluessa sama symboli liihotti myös Stanfordin yliopistolle sähköpostin välityksellä.
- Hymiö levisi samaan tapaan kuin laivarotat entisaikaan - tuolloin rottia alkoi löytyä mantereilta, joilla rottia ei ennen oltu tavattu, Fahlman pohdiskelee.
Vaikka monet eivät hymiöitä käytäkään, niiden kyky välittää tunne tekstin välityksellä on merkittävä.