YleX:n uudessa juttusarjassa tunnetut persoonat paljastavat omia aamurutiinejaan. Tällä kertaa omasta arkiaamustaan kertoo Jenni Pääskysaari.
YleX:n pitkät käytävät täyttyivät naurusta, kun valloittava Jenni Pääskysaari kävi hörppimässä aamukahvinsa YleX AamunAlman kanssa. Kahvin lomassa Jenni kertoi, että aamu on aivan erityisen herkkää aikaa hänelle: Hyvä aamu lähtee jo siitä, missä vaatteissa hän on nukkunut yön.
- Haluaisin sanoa, että nukun kaunis silkkinen pyjama päälläni ja se laskeutuu kauniisti pitkin vartaloani. Todellisuudessa se rakennus, jossa kotini sijaitsee, on vanha ja siellä on talvella kylmä. Nukun yöt siis joogahousut jalassa, pitkähihainen päällä ja villasukat lämmittävät varpaita. Eihän kukaan halua käydä nukkumaan kylmillä varpailla, Jenni painottaa.
Pääskysaari on juontanut aikanaan aamuradiota, jolloin sängystä täytyy nousta tasan silloin, kun kello soi. Aikaisten aamujen ansiosta juontaja on oppinut arvostamaan hitaita aamuja entistä enemmän.
- Olen nykyään laskelmoiva torkuttaja: Laitan kellon soimaan 15 minuuttia etuajassa, jotta saan tunteen, ettei tarvitse vielä herätä. Luon itselleni illuusion, että olen tilanteen herra, Jenni nauraa.
Kun sängystä on kömmitty ylös, Jennin aamu jatkuu hyvinkin rutiininomaisesti.
- Olen etuoikeutettu siten, että minulle on usein keitetty aamukahvi valmiiksi. Heti herättyäni nostan nenäni ilmaan ja haistelen tuoreen kahvin tuoksua. Kuljen tuoksun ohjaamana keittiöön, juon kaksi lasia vettä väkipakolla ja sen jälkeen kaadan suureen laakeaan mukiin todella synkkää mokkaa. Hörpin sitä sitten koko aamutoimien ajan, kun se on jäähtynyt täydelliseksi.
Hyvä kiertämäänheti aamusta
Jenni tietää, kuinka herkästi hyvä aamu voi järkkyä huonon puolelle. Hän tekeekin kaikkensa, ettei itse pilaisi kenenkään muun aamua.
- On jännää, miten ystävällisyys ja huomaavaisuus tarttuu muihinkin. Nykyään todella harvoin kukaan ihminen pilaa aamuani.
Pääkaupunkiseudun loputon syksy puolestaan sai juontajan kärsivällisyyden loppumaan.
- Nyt maassa on pieni valkoinen kerros, joten uskallan sanoa tämän ääneen: Kun katsoin ikkunasta ulos eräänä aamuna ja oli pimeää sekä vettä tuli kaatamalla, se tuntui niin kohtuuttomalta ja lohduttomalta. Siinä hetkessä minulta tippuivat kirjaimellisesti hanskat käsistä. Se oli sellainen kulminaatiopiste ja sen jälkeen satoikin onneksi lumi. Luontoäitikin sai silloin tarpeekseen, Jenni nauraa.
Juontaja myöntää, että on oikeastaan vain kaksi asiaa, jotka kuuluvat vakiona hänen aamuunsa: Edellä mainittu vahva kahvi, jota ilman Jenni kertoo tuntevansa olonsa todella puolittaiseksi ja lisäksi ripsiväri. Molempien kanssa voidaan joustaa tilanteen pakosta.
- Jos en laita ripsiväriä, laitan silmälasit päähän ja hiukset tiukalle nutturalle. Minun on pakko sanoa, että olen tosi huono laittamaan hiuksia. Yritän lähinnä katsoa, ettei sieltä löydy valtavia takkuja. On se kyllä aikamoinen petolinnunperse välillä, Jenni nauraa.
