Miksi vuosikymmenien kallis komeettahanke kannattaa tehdä? Mitä merkitystä veden alkuperällä on?
Avaruushistoriaa tehneiden Rosetta-luotaimen ja Philae-laskeutujan viimeisimpiä hetkiä on seurattu uutisissa tiiviisti parin vuorokauden ajan. Projekti sai kuitenkin alkunsa jo vuonna 1993 ja avaruudessa matkaa on taitettu kymmenen vuotta.
Ilmatieteenlaitoksen professori Minna Palmroth kertoo, että 67P-Tšurjumov-Gerasimenko-komeetan pinnalle laskeutuminen 60 000 kilometrin tuntinopeudessa on historiallinen monella tavalla.
- Silloin vuonna 1993, kun Rosetta päätettiin ottaa Euroopan avaruusjärjestön, ESAn, kulmakiviohjelmaan, niin ei kukaan ollut edes ajatellut, että komeetalle voisi laskeutua. Edes Nasa ei ollut tullut ajatelleeksi sitä, vaikka se on kyllä yrittänyt räjäyttää yhden komeetan, Palmroth kertoo YleX Etusivu -ohjelmassa.
Lasketumisen haasteita ovat Palmrothin mukaan se, ettei kukaan tiedä ennakkoon, minkälainen komeetan pinta on tai miten sellaiselle ylipäätään laskeudutaan, kun painovoima on pieni.
"ihmisestä 70 prosenttia on vettä"
Tapauksessa on muutakin historiallista kuin fyysinen suoritus, tutkimusprofessori sanoo. Komeetan pinnalla saattaa piillä vastauksia ikuisilta tuntuviin kysymyksiin. Luotain selvittää, ovatko vesi ja elämä tulleet maapallolle komeettojen mukana.
- Kyllä tällainen tieto on tosi tärkeä. Jos ajattelee, että useimmat juovat vettä aamuisin ja se vesi on mahdollisesti jostain komeetasta peräisin. Tai, jos ajatellaan, että ihmisestä 70 prosenttia on vettä ja se vesi voi olla jostain komeetasta peräisin.
- Me ollaan hienosti sanottuna vähän niin kuin tähtien ja komeettojen lapsia täällä maapallolla, Palmroth sanoo.
Ilmatieteenlaitoksen asiantuntija sanoo, että luotaimen lähettämästä datasta riittää jutun juurta tieteellisiin artikkeleihin ainakin kymmeneksi vuodeksi.