YleX:n Uuden musiikin iltavuoro esittelee radiossa ja netissä demoasteella olevia Kellarin bändejä ja artisteja maanantaista torstaihin. Tällä kertaa viikon parhaaksi Kellari-bändiksi YleX:n musiikkitoimittajat valitsivat Le Roin.
Le Roin musiikki kuulostaa Uuden musiikin toimittajien mielestä siltä kuin YUP, Rage Against The Machine ja Circle olisivat talsineet balkanilaiseen pop-pyhättöön yhteisiin krapulapäivän jameihin.
Kuuntele:
Milloin ja miten bändi on perustettu?
Bändi perustaminen on aloitettu jo jonkin aikaa sitten. Edellisen bändin kitaristin, Jaakko Penttilän kanssa, oltiin tekemässä toiselle bändille biisejä ja sitten yhtä erilaista biisiä näytin Jaakolle ja sen jälkeen ei edelliselle bändille ole biisejä tehty.
Jaakon kanssa meinattiin aluksi tehdä vaan kahdestaan levy ja sit keikoille oltais palkattu ammattimiehet. Mutta ajan myötä alkoikin bändiin tippumaan jäseniä. Ensin Vili innostui rumpuhommiin. Sitten Jaakon ja Vilin kämppis, Markus innostui toista luuttua renkuttamaan. Seuraavaksi Kalle ilmottautui basson varteen. Pitkän aikaa pohdittiin, että mistä ihmeestä löydettäisiin synajamppa. Syna kun oli muotoutunut demottelussa todella tärkeäksi osaksi meidän musaa, ja haluttiin saada sille pallille osaava kaveri. Tiukan treeniviikonloppusession jälkeen haikessa olotilassa Jyväskylän kadulla kebabilta palatessa Kalle muisti, että hyvä ystävänsä Aaro onkin huikea synavelho ja soitti Aarolle. Aaro ei epäröinyt kutsun tullessa ja ilmoittautui Le Roihin viimeisenä, mutta ehkä tärkeimpänä jäsenenä. Bändi sai lopullisen muotonsa loppusyksystä 2013 ja oikeastaan ensimmäistä julkaisua voidaan pitää bändin syntymäpäivänä eli 1.1.2014.
Kävi myös niin kivasti, että saatiin Jaakon kanssa bändiin ammattimuusikoita ilmaiseksi soittamaan, vaikka aluksi ajateltiin vain palkata muusikot.
Mitkä ovat tähänastisen uran suurimmat saavutukset?
Bändin saavutukset ovat viime syksyltä tarra ja alkuvuodesta ilmestyvä EP, josta ensimmäisenä on siis julkaistu Elokuvissa kappale. Ja onhan sekin saavutus, että kasassa ollaan ja tykätään tehdä tätä enemmän kuin mitään muuta.
Paljonko olette keikkailleet?
Le Roi on heittänyt toistaiseksi kaksi keikkaa. Ensimmäisellä keikalla Aaro ei ollut lavalla mukana, koska oli tullut bändiin juuri ennen keikkaa. Ammattimiehenä osallistui kuitenkin ensimmäisen keikan juhlallisuuksiin. Juhliminen onkin Le Roin erikoisosaamista. Toinen keikka soitettiin Helsingin Henry's pubissa Helatorstaiklubilla 9.1. Wends yhtyeen kanssa.
Mihin bändinä tähtäätte, onko vain harrastus vai haluatteko bändistä ammatin?
Oma henkilökohtainen (Eero) unelmani on ollut jo pienestä pojasta se, että voisin elättää musiikilla itseni. Rakastan yli kaiken musiikkia ja esiintymistä. Muut bändinpojat tulevat tekemään ammatikseen musiikkia, koska ovat enemmän tai vähemmän ammattilaisia. Mutta toki heitäkin kiinnostaa oman musiikin esittäminen humpan sijasta.
Olen erityisen kiitollinen siitä, millainen henki meillä on tällä hetkellä kaikessa tekemisessä. Kusipääksi ryhtymistä yritetään välttää, mutta kaikilla on selkeästi tavoitteena menestyä tällä projektilla. On tärkeää asettaa rima todella korkealle, koska se laittaa tekemään asioita kunnianhimoisesti. Kukaan ei tule kotisohvalta ketään hakemaan.
Mikä on bändin roolitus biisinteossa?
Hyvn pitkälle minä (Eero) vastaan musiikin tekemisestä. Tätä ei ole mitenkään kiveen kirjoitettu, mutta toistaiseksi alku on menty minun biiseilläni. Teen biisit omassa pikku kotistudiossani ja pyrin tekemään biiseistä hyvin tarkat demot. Se on helpottanut alkuvaiheessa, koska itse asun Helsingissä ja muut jätkät ovat Jyväskylässä. Pojat ovat voineet siis harjoitella demoista. Toiveena on, että tästä voisi tulla enempi ammatti, jolloin voisimme käyttää enemmän aikaa biisien tekemiseen yhdessä.
Onko sanoituksilla tärkeä rooli?
Itse uskon, että pitkäikäisimmät yhtyeet säilyttävät suosionsa nimenomaan sanoitusten kautta. Minulle on tärkeää, että sanoituksilla pyrittäisiin aina sanomaan jotain. Biisejä on itseasiassa helpompaa tehdä kun on jotain kerrottavaa. Olen yhtyeemme ainoa amatöörimuusikko ja teen työkseni lastensuojelua ja nuorisotyötä. Siitä maailmasta nousee tällä hetkellä paljon asioita, joista saa laulunaiheita. Toki tekstit ovat myös oman henkilökohtaisen elämäni jäsentämistä. Julkista terapiaa.
Onko kielellä suuri merkitys?
On. Ennen tein tekstejä englanniksi, mutta eipä ne tekstit kovin syvällisiä olleet. Itse pystyn tuottamaan paljon paremmin tekstiä suomeksi ja lisäksi pystyn paremmin kertomaan sen, mitä haluan tekstillä sanoa.
Mikä inspiroi teitä musiikillisesti?
Lista on ainakin itsellä pitkä, mutta kaiken lähtökohtana minulle on Apulanta. Sen kautta innostuin todella soittamaan ja minulle tuli valtava palo päästä itse tekemään musiikkia. Itselläni oli pitkään haaveena päästä Apulannan kesäkitaristiksi festareille. Sitä käytäntöä heillä ei ole mielestäni ole ollut enää hetkeen, mutta yhtye on kasassa ja unelmani siis on vielä elossa.
Itse tykkään kuunnella sellaista musaa, joka on persoonallista. Apulanta, Korn, System Of A Down, Ismo Alanko, Zen Cafe, White Stripes ja Chisu ovat esimerkkejä, jotka ovat selkeästi luoneet jotain omaperäistä matkimatta mitään olemassa olevia yhtyeitä. Toki on niin, että mikään ei ole täysin uutta ja vaikutteet on kuultavissa – silti minusta tulisi aina pyrkiä löytämään oma tapa tehdä musaa. Näinä aikoina on jo kaikenlaista tehty. Uskon silti, että vielä voi musiikin saralla luoda jotain uutta, raikasta ja mielenkiintoista.
Miltä tuntuu, kun oma biisi soi radiossa?
Meillä oli bändillä oma kisastudio viime viikolla radiosoittoa varten. Itse jännitin asiaa todella paljon. Tuntuu epätodelliselta, että biisi on päässyt niin pitkälle. Monia vuosia on kuitenkin tullut aherrettua unelman eteen ja sitten asioita vain tapahtuu. Kun biisi oli soinut radiossa, avasimme samppanjapullon ja ilo oli ylimmillään.