Miehen timmistä ulkomuodosta on tullut synonyymi menestymiselle.
Olen salilla ja joka paikkaan sattuu. Valehtelisin, jos väittäisin, että treenaan vain hyvän olon vuoksi. Rääkkään itseäni, koska haluan näyttää hyvältä. Koen narsistista mielihyvää, kun näen lihasteni kasvavan ja kesän kerryttämien vatsamakkaroiden sulavan. Vain vaivoin onnistun hillitsemään haluni ottaa selfie-kuva Instagram-tililleni.
Elämme maailmassa, joka on visuaalisempi kuin koskaan. Ulkonäöstä on tullut olennainen osa yksilön imagoa, ja se asettaa modernille miehelle paineita. Huippuunsa treenattua ihmistä pidetään menestyjänä. Harhainen ajatus on vallannut myös minun mieleni.
Roolimallin meille miehille asettavat yhteiskuntamme menestyjät, jotka ovat täydellisiä paketteja lihaksia ja rahaa. Pääministerimme on huippukunnossa oleva triathlonisti. Yritysjohtajat ovat muuttuneet lihavista sikarin sauhuttelijoista huippukuntoisiksi ja tyylikkäiksi supersuorittajiksi. Edes muusikot eivät enää edusta kapinaa, luovaa hulluutta ja rappiota. Suomiräppärit ovat kivenkovia ja laskelmoivia bisnesmiehiä, joilla on timanttiset sixpackit. Jopa riutuneet rokkarit, kuten Michael Monroe ja Jussi69 viettävät ääriterveellistä elämää.
Lihakset eivät ole vieneet edellä mainittuja herroja menestykseen, mutta pelkkien lihasten avulla menestyminen on nykyään helpompaa kuin Arnold Schwarzeneggerin kulta-aikoina vuosikymmeniä sitten. Kärjistäen voi sanoa, että kaiken arvo mitataan nykyään klikkauksina ja tykkäyksinä sosiaalisessa mediassa. Menestystä haalivat ne benjaminpeltoset, jotka ylpeänä esittelevät vatsalihaksiaan. Kuvat ja videot sosiaalisessa mediassa ovat korvanneet sen, mitä ennen kutsuttiin sisällöksi. Kun tuijotamme napaamme, lihakset köyhdyttävät kulttuuriamme.
Jumalan rakastaja on kultti- ja kohu-ohjaaja Jussi Parviaisen käsikirjoittama näytelmä, jonka päähenkilö haluaa olla MichelangelonDaavid-veistoksen kaltainen eli jumalallinen ja täydellinen. Mahdoton tavoite ajaa miehen lopulta hulluuteen. Näytelmä tuli ensi-iltaan 30 vuotta sitten, mutta tänä päivänä se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Miehen täytyy olla veistoksellinen. Lenkkeily kolme kertaa viikossa ei enää riitä. Ei niin vähäpätöistä suoritusta kehtaa mainostaa edes Instagramissa.
Olen osa joukkopsykoosia, enkä pääse siitä pois. En edes tiedä haluanko. Sen ymmärtäminen tuo henkistä tuskaa, jonka tukahdutan jälleen uuden hauiskäännön kivunsekaisella mielihyvällä. Menestys, täältä tullaan! Lopputuloksen voinet nähdä Instagramista.
Kirjoittaja on YleX Etusivun juontaja, joka kaipaa hyvää saliohjelmaa. Sellaisen voit lähettää sähköpostilla osoitteeseen henry.tikkanen@yle.fi.