Ympäri Suomen kokoontuu säännöllisesti joukko pöytälaatikkorunoilijoita esittämään runojaan. Runotaiteen lisäksi klubit tarjoavat osallistujille mahdollisuuden vahvistaa itseluottamustaan.
Helsingin Töölössä Vastarannen kiiskessä on pöydät varattuina ja ihmiset seisoskelevat tuoppien kanssa. Helsinki poetry connectionin järjestämä lavarunousklubi on juuri alkamassa. Kysymys on tapahtumasta, jonne kuka tahansa voi tulla esittelemään runojaan. Vuodesta 2008 asti järjestettyjen klubien suosio on kasvanut ensimmäisen klubin yhdestä esiintyjästä niin paljon, etteivät kaikki halukkaat pääse yhden illan aikana lavalle.
- Minulla on sellainen uskomus, että runo lähtee elämään vasta siinä vaiheessa kun sen sanoo ääneen. En näe syytä kirjoittaa jos en pääse myös esittämään runojani, kertoo open mic- klubilla esiintynyt Ilari.
Runoklubeja järjestävän kulttuurituottajan ja runoilijan Harri Hertellin mukaan klubeilla on suuri merkitys erityisesti ihmisille, jotka esittävät runojaan. Toiminta voidaan jossain määrin verrastaa jopa sosiaalityöhön.
- Ihmiset saavat esiintymiskokemuksia ja onnistumisten tunteita sekä itseluottamusta. Nämä kaikki näkyvät varmasti myös muilla elämänosa-alueilla.
Kasvavasta suosiosta ja hyvistä vaikutuksistaan huolimatta toiminta ei tuota lähes mitään. Runoklubeja järjestämällä ja runoja kirjoittamalla ei itseään elätä. Klubeja järjestetään edelleen vapaaehtoisvoimin. Hertelliä turhauttaa rahattomuuden kanssa kituuttelu niin paljon, että hän on kyseenalaistanut koko toiminnassa mukana olon.
- On sellainen harhaluulo, että jos jokin asia on esillä ja suosittua, menisi hyvin myös taloudellisella saralla. Minä haluan nostaa esille sen, että näin ei aina ole. Olen tosissani pohtinut jaksanko enää jatkaa.
