Arman Alizad kertoi Yle Puheen ohjelmassaan olleensa onnekas: häntä ei ole koskaan kiusattu. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita. Ohjelman vieraina aiheesta olivat puhumassa kiusattu, kiusaaja, ja kiusatun äiti.
Tanja Tikkasen poikaa, Tomia, kiusattiin koulussa vuosien ajan. Edes koulun vaihtaminen ei helpottanut Tomin tilanteeseen, vaan huhut kiirivät - uuden koulun oppilaat kuulivat että Tomi olisi helppo kiusattava. Tomi on joutunut kiusaamisesta aiheutuneiden fyysisten vammojen takia käymään lääkärissä useamman kerran.
- Minua on haukuttu niin monilla nimillä, etten edes voi muistaa niitä kaikkia, Tomi kertoo.
Tomin kiusaaminen oli fyysistä ja henkistä, tönimistä ja nimittelyä. Äiti, Tanja Tikkanen yritti puuttua kiusaamiseen, mutta hänen mukaansa opettajille, kiusaajille ja kiusaajien vanhemmille oli liki mahdotonta päästä puhumaan aiheesta.
- Kesti kuukausia ennen kuin saatiin aikaiseksi palaveri. Sielläkin yhden kiusaajan äiti kysyi, että miksi hän on siellä. Kun kerroin syyksi, että hänen poikansa kiusaa minun poikaani, hän lähti - hänen poikansa ei kuulemma kiusaa ketään, kiusatun äiti, Tanja Tikkanen kertoo.
Joskus kiusatun on hankala puhua kiusaamisesta kenellekään. Asiasta puhuminen saattaa nolostuttaa, mutta puhumattomuudelle voi olla myös toisenlaisia syitä.
- Tomia oli koko viime syksy kiusattu ihan tuntitilanteissa ja tosi rankasti. Moni opettaja oli puuttunut asiaan, mutta minulle ei tullut tietoa. Tomi sanoi, että hänet oli uhattu tappaa, jos hän kertoo, Tanja Tikkanen sanoo.
Kiusattu vai kiusaaja?
Usein kiusaaminen johtaa siihen, että kiusattu itsekin alkaa kiusaajaksi. Sillä tavalla kiusattu suojelee itseään ja pyrkii sulautumaan joukkoon. Näin kävi Jarkko Hirvelälle, joka on nähnyt kiusaamisen molemmat puolet.
- Minua ja veljeäni kiusattiin ala-asteella. Kai minä hain kiusaamalla hyväksyntää ja jollakin tavalla myös kostin sen, että minua oli kiusattu, Jarkko kertoo.
Jarkko kiusasi muita oppilaita muutaman kaverinsa kanssa. Viiden, kuuden pojan ryhmässä he etsivät yhdessä sopivaa kiusattavaa. Syytä kiusaamiselle Jarkko ei osaa kertoa, vaan kiusattavat vain valikoituivat.
- Ala-asteelta asti kiusattiin yhtä poikaa ja yläasteella sitten välitunnilla laitettiin sen pää vessanpönttöön ja sanottiin, että jos se kertoo siitä kellekään, me hakataan se. Se on ehkä pahinta, mitä tuli tehtyä, Jarkko sanoo.
Sittemmin Jarkko on viisastunut ja pyytänyt anteeksi niiltä, joita hän on kiusannut. Kun pojat kiusaavat toisiaan, on se usein varsin suorasukaista. Sekä kiusatun ja kiusaajan näkökulmista tyttöjen välistä kiusaamista kokenut Karla Nieminen kertoo kiusaamisen olleen hienosävyistä mustamaalaamista.
- Tyttöjen meininki on sellaista, ettei tiedä, kuka on ystävä ja kuka on vihollinen. Valehtelimme toisistamme kaikenlaista, vaikka että joku oli ihastunut johonkin yleisesti nolona pidettyyn henkilöön tai haukuttiin pukeutumista. Sen ilmapiirin kanssa tuli vainoharhaiseksi. Jos kaveri perui tapaamisen, ajatteli heti, että se juonittelee. Kohteliaisuuskin tuntui kettuilulta, Karla sanoo.
Kiusaaminen kummittelee pitkään
Karla ja Jarkko ovat omat tekemisensä sovitelleet, mutta kiusaamisesta toipumiseen on mennyt aikaa. Tomin tilanne on vielä arka, mutta paranemaan päin. Kiusaamisen alettua Tomilla alkoivat univaikeudet, jotka ovat alkaneet nyttemmin siirtyä taka-alalle. Rumimmat jäljet ovat kuitenkin syvällä piilossa.
- Tomi on huono puhumaan itsestään ja se kertoo siitä, että itsetunto on niin huono. Hänen on myös vaikeaa ottaa kehuja vastaan. Näistä pienistä asioista huomaa, kuinka rikki se poika on, Tanja sanoo.
Myös Karla joutui tekemään paljon töitä itsetuntonsa kanssa. Hänellä meni pitkään, ennen kuin hän pääsi eroon kiusaamisen aikaansaamasta vainoharhaisesta ja negatiivisesta ajattelusta.
- Minulla oli todella huono itsetunto pitkään, ja sen kanssa sai tehdä paljon töitä. Vieläkin, jos tulee tilanne, jossa itse nolostuu tai toinen jollakin tavalla loukkaa, on se vainoharhaisuus vielä siellä taustalla, Karla sanoo.
Kuuntele ohjelma kokonaisuudessaan alta.