Warner Musicin tuotantopäällikkö Asko Kallosen mukaan poikabändit ovat kuin tumma puku - nekään eivät mene koskaan pois muodista. Poikabändit ovat tehneet comebackia kuluneiden muutaman vuoden aikana, viimeisimpänä listoille on ampaissut Kliff. Kallosen mukaan vanhoja kliseitä kuuluu kuitenkin välttää.
Poikabändit olivat edellisen kerran in 1990-luvulla. Nuoret miehet lauloivat tytöt pyörryksiin balladeilla ja tanssivat tarkkaan mietityissä asuissa yhteneväisin käsiliikkein. Maailmanlaajuisesti suosittuja olivat esimerkiksi Take That ja Backstreet Boys. Kotimaisista kokoonpanoista nuoria tyttöjä villitsi ainakin XL5.
Nyt aika on jälleen kypsä poikabändeille. Suomessa uusia poikakokoonpanoja ovat Satin Circus ja Kliff.
– Poikabändihän on tavallaan kuin tumma miesten puku. Sille on aina käyttöä ja se ei mene koskaan pois muodista. Nyt on ehkä tullut uudelleen aika katsoa, löytyykö tällaiselle oikeasti yleisöä ja tilaisuutta, sanoo Warner Musicin tuotantopäällikkö Asko KallonenYle Uutisten haastattelussa.
Kallosen mukaan yksi syy poikabändien uudelle tulemiselle on brittiläis-irlantilaisen One Directionin maailmanlaajuinen menestys. Se on innostanut muodostamaan omia yhtyeitä.
– Ilmiöstä on tullut myös tekijöillensä ajankohtainen. Joku on alkanut miettiä, että hei mäkin haluan tehdä tuon.
Kallonen on myös Kliff-yhtyeen taustalla. Kallonen on antanut poikien kypsytellä konseptiaan tuottajan kanssa yli vuoden verran. Ensimmäinen kappale Mun jopo julkaistiin vasta kuukausi sitten.
– Me tiesimme, että tästä on tulossa poikabändi, mutta halusimme tehdä omanlaisen. Otimme tähän elementtejä esimerkiksi rapista, kertoo Kliff-poikabändin Ville.
– Ei ole ihan semmoinen tyypillinen poikabändi musiikkityyliltään, jatkaa Tomi.
Menneiden vuosikymmenien poikabändien tapaan sanoituksissa lauletaan unelmien tytöistä. Kliseisimmät tanssiliikkeet on kuitenkin jätetty pois. Heti ensimmäisen kappaleen julkaisun jälkeen nelihenkinen Kliff sai innokaita faneja, jotka kutsuvat itseään kliffereiksi. Nopeasti tullut suosio on ollut pojille pienoinen yllätys.
– Fanit ovat olleet aivan uskomattomia. Tosi kiitollisia ollaan siitä, miten paljon hyvää palautetta on tullut. Totta kai siellä on jonkin verran negatiivista palautetta, mutta sehän kuuluu tähän hommaan, sanoo nelikon nuorin, 17-vuotias Topias.
Teinitytöt fanittavat tällä hetkellä antaumuksella samanikäisiä poikasooloartisteja sekä poikabändejä. Teineille suunnatussa musiikkibisneksessä liikkuvat isot rahat.
– Ei siinä minun mielestäni rahasteta yhtään sen enempää kuin millään muillakaan asioilla, jotka teinityttöjä kiinnostavat. Seuraan päivittäin omaa tyttöäni ja hänen kavereitaan ja he ovat aika skarppeja. Jos heille yritetään mallintaa vaikka jotain ulkomaalaista ilmiötä sellaisenaan, niin kyllä he aika nopeasti sanovat, että mitäs järkeä tässä on. Tämähän kuulostaa aivan samanlaiselta kuin mistä me jo tässä tykätään, sanoo Kallonen.
Menestyvän poikabändin tekeminen ei Kallosen mukaan ole helppoa. Siksi hän seuraakin mielenkiinnolla, miten Kliff-kokoonpanolle käy.
– Jos suosio tästä hirvittävästi nousee, niin katsotaan, mitä muutoksia henkilökemioissa tapahtuu. Sitähän aina tapahtuu, oli artisti nuori tai vanha, niin suosio on semmoinen asia, mitä ihmisen on vaikea käsitellä.